”Sanat Lentoon” kirjoittajatapaaminen Valamossa 26. – 29.8.2011 http://www.kielijelppi.fi/verkkoviestinta/blogikirjoittajan-tyyliopas

Muistan Risto Ahtin eräällä kurssilla sanoneen suunnilleen, että runot eivät koostu pelkästään sanoista, vaan myös intentioista. Intentio on tarkoitusta, pyrkimystä, tavoitteisuutta.  Yritämme siis sanoa jotakin tähdellistä käytettävissä olevalla sanavarastollamme. Runoilijalla on tunnelataus, jonka hän haluaa siirtää lukijalle kuin…
Niin miten … kuin sähköä verkostoon, esimerkiksi; tai voidaan käyttää metaforaa: Runoilija on laturi, joka yrittää ladata lukijan.

Yrjö Arajuuri, Eero Haapala, Annaliisa Syrjänen: Käytännön kirjoittaminen, Kirjayhtymä 1981 ISBN 951-26-1586-X

Tyylioppia sivulla 104 Tyylilajit

Yksinkertaisesti sanottuna tyyli tarkoittaa ihmisen tapaa toimittaa jokin tehtävä. Puhutaan juoksutyylistä, lukutyylistä, pukeutumistyylistä, puhetyylistä ja kirjoitustyylistä. Jokapäiväisen kielenkäytön mukaan asioissa joko on tyyliä tai ei ole tyyliä.

Kirjallinen niin kuin suullinenkin esitys saattaa kulkea neljässä tyylilajissa: - juhlatyyli, - asiatyyli, - arkityyli ja - alatyyli.

Horjahdus tyylilajista toiseen kesken esityksen on kirjan mukaan tyylivirhe. Juhlapuheessa ei voi alatyyliä viljellä. Eikä asiallisessa lehtijutussa, mutta runoudessa tyylivaihtelut voivat joskus olla jopa tehokeino.

Kirja määrittelee tyylilajit seuraavasti.

Juhlatyyli on ylevä, korkealentoinen tyyli, jota viljellään juhlapuheissa ja lyyrisissä tunnelmakuvauksissa.

Asiatyyli on sanomalehtiuutisten, pöytäkirjojen, raporttien yms. kieli, jolla suurin osa maailman asioista hoidetaan.

Arkityyli on kotoinen, usein murre- tai slangivoittoinen, keskustelu- ja rupattelutyyli.

Alatyyli on kirosanaväritteinen, meheväilmauksinen tyyli, joilla asioita ei kirjan mukaan pidä hoitaa. Minusta alatyylissäkin on kiinnostavaa. Se on kansankieltä. Tulee mieleen Arto Paasilinnan varhainen teos: Kansallinen vieraskirja, joka koostuu kirjoituksista vessojen seiniltä.

Tyylikeinoista kirja kertoo sivulla 106

Tavalliset tyylikeinot ovat seuraavat:
ÄÄNNEMAALAUS, KIELIKUVAT, vertaus, metafora, personifikaatio, hyperbola LAUSEKUVIOT, kysymys, huudahdus ja puhuttelu, toisto, parallelismi, kliimaksi, antiteesi, polysyndeton, asyndeton, arkaismi, neologismi

Lue myös
http://www2.teak.fi/Julkaisut/Elektra4_Tyyli.htm
JUHA-PEKKA HOTINEN: V VERKKOPOLUILLA
Tekstuaalista häirintää kirjan verkko-osuus

Risto Ahti ja Markku Toivonen: Runouden kuntokoulu

Runoilija Risto Ahti puhuu puhtaista tunteista, joita ovat viha, rakkaus, ilo, suru ja pelko. Ahdin mukaan on myös olemassa puhtaiden tunteiden vahingollisia sekamuotoja eli jätetunteita, kuten ylpeys, kostonhimo, kateus, katkeruus, sääli ja häpeä.
 

Myös Markku Toivonen kirjoittaa puhtaista tunteista ja jätetunteista. Jätetunteet ovat sekoittuneita ja sameita. Ne syntyvät kun ihminen kehittää elämänsä aikana itselleen erilaisia puolustusmekanismeja ja torjuntatapoja. Ne ovat kehittyneet tuskallista todellisuutta vastaan. Kirjoittajan on päästävä omista puolustusmekanismeistaan selville.

On hyödyllistä joskus kirjoittaa tunteen vallassa. Jokainen tunne, aito tai jätetunne, voi saada aikaan sille luontevan kirjoitustyylin. Mikä on mitäkin tunnetta vastaava tyyli, sitä voi mietiskellä eli meditoida.

Väinö Kirstinä sanoi kerran Teletopeliuksen postituslistalle Aristoteleeseen viitaten: ”Runouden tekee yhteiskunnalle tärkeäksi se, että runous tervehdyttää tunteet." Väinö Kirstinä ajatteli että kirjoittaminen kehittää myös persoonallisuutta. Hän kirjoitti postituslistalle marraskuussa vuonna 1997: ”Postituslistalla on tarkoitus ennen kaikkea keskustella kirjoittajien teksteistä ja pohtia sitä, miten voisimme kehittää niitä ja itse kehittyä tässä taidossa, kirjoittamisessa, ja ehkäpä muutenkin, koko persoonallisuutena. Mielestäni kirjailijan persoonallisuus on yhä erittäin tärkeä tekijä. Voiko ihminen kehittyä? Mitä mieltä olette? Miten voi kehittyä?

Kuvitelkaa kuinka kuvaisitte omia sisäisiä tuntojanne. Miten suoraan uskallatte kirjoittaa ajatuksistanne ja fiiliksistänne? Kaunisteletteko ja sievistelettekö ei ole soveliasta kirjoittaa kielteisistä tunteista, ei myöskään hiomattomalla tyylillä?

Risto Ahti puhui tolkuttomuudesta. Annetaan tulla täydeltä laidalta. Kirjoitetaan niin kuin tuntuu ja spontaanisti. Tunne on energiaa. Tekstit on rakennettu enemmän energioista kuin sanoista

Raymond Queneau: Tyyliharjoituksia, Otava 1991 ISBN 951-1-11454-9

Valamon esitelmän aihe ja idea ennakkotehtäviin tulee kirjan nimestä: Raymond Queneau: Tyyliharjoituksia. Kirja kertoo lyhyen ja yksinkertaisen tapahtumasarjan 99 erilaisella tavalla.

Eri tavoin - eri tyylein?