Tuomas Thompsonin tekee mieli maailmalle, mutta ei hänellä ole mahdollisuutta päästä sinne kuin vasta tammikuussa ja silloinkin vain viikoksi. Olga sitten lähti keskiviikkona Intiaan ja on siellä kolme kuukautta. Tuomas toivotti tekstiviestillä hyvää matkaa ja muistutti että Vihreän lehvän majatalosta oli sitten tilattu huone aamiaisen kanssa kahdeksi päiväksi. Olga ei vastannut tekstiviestiin. Sebulon Lampinen lähtee marraskuun puolivälissä Keralaan ja palaa joskus helmikuussa. Mikkelin ystävä, Ridu Keto, on jossain Armeniassa. Vapaat ihmiset kiertävät maailmaa. Tuomas Thompson kiertää vain pientä ympyräänsä Matinkylässä: postinjakoreittiä.
    Tuomas kävi Hesan kirjamessuilla sunnuntaina. Siellä pyöri julkkiksia kuin kotonaan. Tuomas seurasin myös presidenttiehdokkaiden vaalikeskustelua. Neljä ehdokasta oli mukana: Lipponen, Haavisto, Niinistö ja Väyrynen. Niinistö oli kireä, Lipponen hidas, Haavisto tekorento ja yllättäen Väyrynen keräsi pisteitä. Mutta kampanja on vasta alussa, peli vielä kovenee.
    Keskiviikkona Tuomas oli Espoolaisten kirjailijoiden kokouksessa. Hän kätteli siellä Antti Hyryä ja esitteli itsensä. Hyry oli vierailijana kertomassa Uuni-romaanistaan. Tässä Tuomaksen muistiinpanot:

- Suuri perhe, 6 lasta, apurahoilla on eletty, kirjoista vain vähän tuloa...
- Finlandiapalkinnosta myös harmia.
- Uuni: vuosi pari varsinaista kirjoittamista
- Jo ennen tietokoneita käytti tekstinkäsittelylaittetta.
- Mm. magnetofoni ja muita apuvälineitä.
- Uunin vaiheet? Alusta aloitettu. Ei lue ees taas, vaan jatkaa. Editoi vasta valmista.
- Pohjana oikean uunin muuraus.
- On eri asia muurata uuni kuin kirjoittaa siitä kirja.
- Kirjan kirjoittaminen ei ole kuvausta. Kuvaus on eri asia. Kirjoittaminen on eri asia. Luova tapahtuma. Nimenomaan fiktiota.
- Meditatiivisesti - keskittyneesti!
- Rakenne? Syntynyt työn kuluessa. Tapahtumien kulku. Vähän sommittelua. Kirjoittaminen on tietynlainen seikkailu.
- Rauha? Ajattelua esim metsässä kävelyllä. Muistiinpanoja. Kirjoittaminen ei vaadi täydellistä rauhaa.
- "Jos haluaa kirjoittaa, se on vaan kirjoitettava, ei ole mistään vireestä kyse.
- Rytmi? "Kirja on ympäristö, jossa lukija voi elää."

Sebulon Lampisen Hämärää – Hämäävää – kirjassa on tyylikäs kansi. Hän lähetti sähköpostin liitteenä kuvan siitä.  Tuomas arveli että sisältökin on varmaan taas sellaista, että siitä voi ammentaa vaikka mitä. Tuomaksesta hyvä kirja on sellainen, että sille voi sanoa vastaankin. Hän nautti sellaisesta kirjasta, joka pisti hänetkin kirjoittamaan omia tuntojaan. Ärsytyksen vallassa hän oli Saarikoskeakin lukenut. Hän ei suinkaan ollut aina joka asiasta samaa mieltä Sebulon Lampisen kanssa, vaikka Lampinen piti itseään opettajana.
    Suomessa kuolee joka päivä noin 150 ihmistä, joten hautajaisia riittää. Tuomaksen yksi kaveri kuoli viisikymppisenä viinaan. Hän oli hauska veikko, ei halunnut koskaan lopettaa juomistaan. Kaverilta meni kaikki, asui viimeiset vuodet jossain asuntolassa. Mitään hän ei jättänyt jälkeen, muutaman vaatekappaleen. Tuomas oli hän hautajaisissaan. Hän oli Tuomaksen entisen avovaimoni veli. Tuomas ryyppäsi hänen kanssaan monet kerrat, siis 16 vuotta sitten ja enemmän. Perhettä kaverilla ei ollut, mitä nyt pari siskoa ja näiden lapset.
    Tuomakselta vaihtui kaveripiiri ja ystävät silloin kun hän lopetti juomisen. Nyt ei paljoa ystäviä ole eikä muutakaan kiinnekohtaa. Pitikö siitä avovaimostakin erota? Masennusta kasvattaa, kun kirjakaupat mainostavat isänpäivää. Olinhan Tuomaskin jonkinlainen tekoisä silloin, mutta ei ole enää. Itse hän on vetäytynyt omiin bunkkereihinsa.
     Kai siitä naisesta piti erota, että raittius säilyisi, vaikka on se joutunut koetuksellekin. Neljä vuotta sitten Tuomas valmistautui kuolemaan, kun lääkäri soitti kesken postinjakoreitin, että syöpä se on. Tuomas ajatteli että ehkä pari vuotta vielä elää. Se oli siis vuoden 2007 lopussa. Sitten hän oli melkein vuoden sairaslomalla. Vuoden 2009 alusta hän on ollut työssä taas, ensin puoli vuotta Ilmarisen päivärahalla ja lyhennetyllä päivällä. Silloin Tuomas oli tiukoilla taloudellisesti. Kahden vuoden ja kahden kuukauden päästä Tuomaksella olisi mahdollisuus päästä eläkkeelle ekan kerran, mutta ei helvetti, kun eläke jää niin pieneksi, niin ei sillä tule toimeen. Palkka on pieni, jos siitä leikataan 40 prosenttia, niin se on pienempi kuin sairauspäivärahat silloin ankeina aikoina.
    Tuomas ajatteli että hänen olisi pitänyt nuorempana hankkia suuremmat ansiot, mutta jälkiviisautta se on, kun mikään ei oikein onnistunut. Yrittelinhän hän radiosähköttäjäksi ja sähkömieheksi. Tulot olisivat nyt pari kolme kertaa suuremmat. Mutta ei mikään rikkaus takaa onnea, eikä rakkauskaan ole mahdollista. Tuomas oli varma, ettei hänen kanssaan lähde enää parikymmentä vuotta nuoremmat ja jos lähteekin, niin ei kauan katsele, ja siitä jää vaan murhe jäljelle.
    Tuomas kävi yhden naisrunoilijan kanssa taidenäyttelyssä ja ihmetteli naisen puheen paljoutta. Tuomakselle tuli tunne, että hän ei näe eikä ymmärrä näkemäänsä ilman selostusta. Tuomas olisi mielellään katsellut kuvaa hiljaa ja antanut vaikutelmien virrata. Siksi kai taidenäyttelyissä pitääkin käydä yksin, Tuomas ajatteli. Tuomas oli sitä mieltä että hyvä kirjoitus ja hyvä runo ovat yhtälailla taidetta kuin kuvatkin, ei niitä tarvitse selittää, koska jos tekijä on tosi mestari, niin hän laittaa niihin sielunsa, joka on jollain lailla pyhä. Analysointi rikkoo lumouksen.
    Tuomas kyllä oli tietenkin huomannut että joitakin naisia hänen seuransa kyllä kiinnostaa, mutta harvemmin syntyy vastakaikua. Joskus kyllä tapaa ihmisen, joka on hengeltään niin voimakas, että viehättää oli ikä mikä hyvänsä. Siinä onkin sitten kyseessä sama aaltopituus henkisesti eikä siinä ole mitään fyysistä "vetovoimaa".
    Tuomas ihmetteli opetusta, joka hänelle aina tahdotaan antaa, että pitää syödä vitamiineja ja muutenkin terveellisesti. Tuomas oli kuitenkin sitä opetusta saanut viime vuosina muutenkin ihan tarpeeksi ilman tyrkytettyjä arkiuskomuksiakin. Meilahden sairaalassa hoitajat kertoivat oikeanlaisen syömisen tärkeydestä. Mutta silloin kun ruokahalu puuttui kokonaan, niin hoitajat kehottivat syömään mitä vaan mikä kiinnosti, vaikka pelkkää suklaata. Tuomas sai myös esitteitä eri ruuista, joissa on syöpää ehkäiseviä aineita. Anttolanhovin kokonaisvaltaisessa kuntoutuksessa, jossa Tuomas oli kolme kertaa parin vuoden aikana, hän sai myös paljon tietoa ravinnosta. Terveysopin kurssin hän kävi lukiossa vähän aikaa sitten. Ja sitten joku nainen, tulee Tuomakselle luennoimaan vitamiineista, ihan niin kuin hän olisi jostain pystymetsästä vasta eilen ihmisten ilmoille ilmaantunut.