– Eihän minuakaan olisi olemassa jos Ilomantsin shamaani Juhana K, äitini isä, olisi ammuttu Venäjän rajalla, kun hän palasi perheen kanssa sieltä kansalaissodan päätyttyä, Tuomas Thompson kirjoitti sähköpostiin, jonka hän aikoi lähettää vanhemmalle kirjailijalle Sebulon Lampiselle.  He puuhasivat yhdessä Luostariopistossa ensi vuoden syksyllä toteutuvaa kirjoittajatapaamista. Ohjelmarunko alkoi olla valmis ja osallistujatkin olivat jo varmistaneet tulonsa. 
     – Onneksi tuttu valkoinen upseeri pelasti isoisän, Tuomas lisäsi sähköpostiin ja lähetti sen. Postin liitteenä lähti myös tapaamisen ohjelmaehdotus. Mukaan tulisi neljä merkittävää luennoitsijaa. Kaikki tulisivat mukaan talkooperiaatteella, mikä on hyvä asia, koska Luostariopistolla ei ollut varaa maksaa kalliita palkkioita.
 

Sen verran Tuomas sai selville Netistä, että todennäköisesti ylioppilaskokeista saa tietoa, ennen kuin ilmoittautumisaika päättyy seuraaviin ylioppilaskokeisiin. Ja se aika päättyy 17.11. Luultavasti marraskuun alussa on tiedossa tulisiko Tuomaksesta ylioppilas.
 

Tuomas sai tilattua Olgalle majoituksen Hostelworld.comista. Majapaikka on Calanguten Vihreän lehvän majatalossa ja se on Bed and Breakfast, eli siihen kuuluu Aamiainen. Kortilla piti maksaa 6.42. euroa ja velkaa jäi 2 880 rupiaa. Huone on kahden hengen huone. Hieman Tuomasta harmitti ettei hän pääsisi mukaan. Mutta aina ei saa kaikkea.
 

Tuomas ajatteli että hänellä oli jo nykyisin hyvä itsetunto. Nuorempana hän jännitti esiintymistä ja pelkäsi puhumista muiden edessä. Silloin tuntui että siitä tulee kärsiä loppuelämä, mutta pikkuhiljaa hän alkoi käydä ilmaisutaidon kursseilla. Nyt lausunnasta oli tullut hänelle rakas harrastus, niin kuin runoudesta kokonaisvaltaisesti. Opiskelu ja pelkoja päin meneminen oli parantanut hänen sosiaalista minäkuvaansa. Emotionaalisen, fyysisen ja suoritusminäkuvan alueilla oli vielä parantamisen varaa.